Perinteinen Kiinalainen Lääketiede

Maailman Terveysjärjestö WHO listaa n. 400 sairausnimikettä, joita voi hoitaa perinteisellä kiinalaisella lääketieteellä. Tai Missa hoidetaan mm.:


- hormoonikierron tasapainottaminen, kuukautiskivut, pms-oireet

- lapsitoive, endometrioosi, PCOS, myoomat

- vaihdevuodet, impotenssi, frigiditeetti

- unettomuus, väsymys, masennus, ahdistus, stressi     

- niska-hartia-jumit

- päänsärky, migreeni, huimaus, korkea ja matala verenpaine, hammassärky

- ruoansulatusongelmat, ummetus, ripuli, turvotukset

- iho-ongelmat kuten psoriasis, atooppinen iho, akne

 

Perinteisen Kiinalaisen Lääketieteen hoitomuotoja ovat mm. akupunktio, yrtit, moksa, kuppaus ja ravinto:

 

Akupunktio

Kehossa kulkee 12 päämeridiaania, joilla sijaitsee akupunktiopisteitä. Näillä pisteillä on tarkka sijainti ja tehtävä. Pisteitä voidaan stimuloida mm. hieromalla ja akupunktioneuloilla. Tämän stimuloinnin tarkoitus on harmonisoida kehossa olevia epätasapainoja ja avata tukoksia.

Akupunktioneulat eivät yleensä aiheuta kipua ja ne ovat kertakäyttöisiä. 

 

Kiinalaiset yrtit

ovat Kiinassa yleisin käytetty hoitomuoto. Jokaisella yrtillä on tietyt ominaisuutensa: lämpötila, maku, suunta ja mihin meridiaaniin se ensisijaisesti vaikuttaa sekä tehtävänsä. Näiden ominaisuuksien perusteella kootaan resepti, sillä yrttejä harvoin käytetään yksinään. Yrttivalmisteita käytetään mm. teenä, jauheina, pillereinä, tinktuuroina ja rasvoina.

 

Moksa

on valmistettu kuivatusta pujosta. Sillä lämmitetään kehoa erilaisissa vähyys- ja kiputiloissa. Moksasikari, suoramoksa, neulamoksa ja moksalaatikko ovat erilaisia moksatekniikoita.

 

Kuppaus

Kuppauksessa laitetaan iholle lasisia tai bambuisia kuppeja. Liekin avulla saadulla alipaineella kupit jäävät ihoon kiinni. Tämä aiheuttaa yleensä pintamustelman, joka häviää parin päivän kuluessa. Kuppausta käytetään erilaisissa kiputiloissa, sillä se edistää Qin ja Veren virtausta. Kuppauksessa on erilaisia tekniikoita, kuten kuivakuppaus ja liukukuppaus.

 

Ravintoneuvonta

Ravintoa on perinteisesti käytetty sairauksien ehkäisemiseen ja se on sopetettu vuodenaikojen ja ihmisen henkilökohtaisten tarpeiden mukaisesti. Ravintoa mietitään energisestä ja termisestä näkökulmasta eikä siinä huomioida ravinnon kemiallista koostumusta.